Käydäänkö Teillä Kilpikonnasotaa? by Jaana Kettunen

Mitä olisi organisaatio ilman poteroita? Niitä, joista käsin omaa reviiriä suojellaan ja varotaan antamasta kenellekään mahdollista vihiä siitä, mitä ollaan tekemässä. Omassa kuopassaan jököttävä esimies pelkää joutuvansa arvostelun kohteeksi tai menettävänsä valtaansa. Se tulisi todeksi, jos muille paljastuisi, ettei esimies tiedäkään kaikesta, ei osaa jokaista yksityiskohtaa ja joutuu kysymään muiden mielipidettä.

pic2

Organisaation rivimiehistössä voi poterostaan vahtia, ettei reunojen yli valu enää yhtään lisää töitä, entisiäkin on tarpeeksi. Loppujen lopuksi normaalioloissa potero on kaikille hyvä. Varmuuden vuoksi niissä maataan vielä kilpikonnapuolustuksessa. Ja kun kaikki ovat samassa asennossa, ei kukaan edes halua muuttaa sitä. Se sopii kaikille – vaikka organisaatio sinnittelisi viimeisillään.

En tiedä kilpikonnayhdyskunnan elämästä mitään, mutta organisaatiossa poterot eivät toimi. Jostain ne ovat kuitenkin saaneet alkunsa.

Onko organisaatiolla menneisyydessään joku kappale huonoa johtamista? Onko syntynyt muutosvastarintaa, kun uudistukset on mainittu?

Jos sinut on palkattu kilpikonnien yhdyskuntaa vetämään, huolestuminen on poteropellon reunalla vähintäänkin ymmärrettävää. Tekisi mieli irtisanoa puolet väestä suuttumuksen lieventämiseksi tai oman paikan lunastamiseksi. Ensimmäisenä tulee mieleen ojentaa kilpikonnaretkuetta: kaikki on ennen tehty väärin! Hetkinen. Entäpä jos et tiedäkään, mitä kilpikonnat itse asiassa suojelevat?

Kilpikonna vetäytyy puolustukseen suojellakseen elinkyvyn kannalta kriittisiä jäseniään – päätä, jalkoja, käsiä. Jos kukaan muu ei ole hallinnut kokonaisuutta, organisaatiosi miehistö on itse asiassa ottanut vastatakseen yrityksen kaikkein keskeisimmästä omaisuudesta. Sillä on varjeltavanaan tiedot siitä, miten juuri tämän organisaation työt tehdään, miten saadaan tulosta viivan alle, miten myyntiä lisätään – yksinkertaisesti, miten kaikki toimii.

Mietipä hetki vaikka yritysintegraatiota. Keskijohto näkee poterot ja tietää miksi ne ovat syntyneet ja yrittää viestiä niistä organisaatiossa ylöspäin. Ylin johto ei ymmärrä niitä. Ja integraation strategiakonsultti sanoo, ettei niistä tarvitse välittää. Ketä varten integraation maagiset sata päivää silloin ovat? Miksi yhdistyminen on niin vaikeaa?

Mitä jos ottaisi kilpikonnien suojelemasta omaisuudesta selvää? On mentävä kysymään, on päästävä lähelle, on kuunneltava enemmän kuin saarnattava. Itse poteron kehuminen ei kilpikonnallekaan tee pahaa, päinvastoin.  Sen jälkeen puolustus aukeaa ja poterosta kerrotaan mielellään, miten tehtäviä hoidetaan, mitä on omalla vastuulla, mikä on helppoa, mikä estää töiden sujumista. Koko poteropellon raivaaminen ja aselepo on toteutettavissa. Kun tiedät, mitä kilpikonnat suojelevat, voit ottaa sen omaan hallintaasi ja puolustusta ei enää tarvita. Silloin et johda tulosta vaan tulokseen johtavaa tekemistä. Yhdyskuntasi jäsenet puolustavat nyt yhteistä etua.

Onko teillä kilpikonnapuolustusta? Miten sinä purkaisit poterot?

 

Leave a comment